Balboan historiaa

Koonnut Anu Kähärä

Pääosa aikakauden tyyliä koskevasta informaatiosta on videolinkeissä, joten kannattaa katsoa kaikki!

Missä kaikki alkoi

Balboa eli todellista kukoistuskauttaan noin 1930-luvun puolivälistä 1940-luvun alkupuolelle, suurin piirtein vuoteen 1941. Nimensä tanssi sai Kaliforniassa, Los Angelesin lähellä Newport Beachin kaupungissa sijaitsevista Balboan hiekkasärkistä ja samannimisestä saaresta, jonne rakennetussa Balboa Pavillionissa alettiin järjestää swingtanssi-iltoja 30-luvun alussa. Aluksi ”swing” tosin tarkoitti vielä enemmänkin musiikkityyliä kuin tanssia.

Balboan hiekkasärkät nousivat erittäin suosituksi lomakohteeksi 30-luvun alkupuolella. Nuoriso suunnisti niin sankoin joukoin paikalle viettämään pääsiäislomaansa, että kyseistä lomaa alettiin laajemmaltikin kutsua nimellä ”Bal Week”. Päivät vietettiin rannalla ja illat - kuinkas muutenkaan - tanssien.

Balboaa Venice Beachilla vuonna 1940:
http://www.youtube.com/watch?v=uXgydUYfmIg

Balboan suosioon saattoi lievästi vaikuttaa eräs yksityiskohta: Balboa Pavillion ei sallinut tiloissaan tanssittavan lainkaan jitterbugia rakenteellisten ongelmien vuoksi. Pelkästään syliotteessa pysyttelevää balboaa (Pure Balboa) tanssittiin legendaarisen balboatanssija Willie Desatoffin mukaan vain Orangen piirikunnassa (johon Newport Beachkin kuuluu), kun taas Bal Swingiä tanssittiin pääasiassa Los Angelesin piirikunnassa. Koska monetkaan eivät matkustelleet näin mittavasi, vain todella harvat tanssivat kumpaakin näistä tansseista.

The Big Four

Ray Rand, joka pyöritti suosittua tanssipaikkaa Los Angelesin liepeillä, päätti vuonna 1935 laittaa pystyyn oman tanssiryhmänsä. Mukaan lähtivät aikansa huiput: Maxie Dorf ja Mary McCaslin, Hal Takier ja Betty Roeser (myöh. Takier), Lawrence Wise ja Lillian Arnold, sekä Gil Fernandez ja Venna Cascon. Ryhmä sai nimekseen ”The Ray Rand Swingers” ja sitä sai tilata esiintymään erilaisiin tanssitapahtumiin, kilpailuihin, tanssimaratoneihin ja muihin tämäntyyppisiin tapahtumiin, jotka olivat aikakautensa kuuminta hottia.

Ray Rand Swingers esiintyy:
http://www.youtube.com/watch?v=lHLzw9A-xGk

Ryhmä tuli tunnetuksi Los Angelesin seudulla nopeasti ja sai ihailijoiden keskuudessa lempinimen ”The Big Four”. Ryhmä vakiinnutti asemansa myös länsirannikon ykkösnimenä ja esiintyi ahkerasti ympäri seutua ja laajemmaltikin Yhdysvalloissa. Esiintymisten joukossa oli myös todella kovan tason keikkoja, kuten vuoden 1939 maailmannäyttelyssä New Yorkissa.

1939-1940 World’s Fair:
http://www.youtube.com/watch?v=s4xggfNWxdc&NR=1

Tämän tyyppisillä keikoilla ryhmä törmäsi myös muihin aikansa huippunimiin, kuten esimerkiksi Whitey's Lindy Hopperseihin. Sota toi lopun tälle kukoistuskaudelle ja Ray Rand lakkasi ottamasta vastaan ryhmälleen varauksia 40-luvun alkuun mennessä. Maxie liittyi laivastoon ja palveli sodassa, osa muista tanssijoista jatkoi tanssimista esiintyen silloin tällöin elokuvissa sotavuosina.

Hal ja Betty Takier elokuvassa ”Maharaja” 1943:
http://www.youtube.com/watch?v=p4nq_tv0dSA

Kuin kaksi eri tanssia

On epäselvää, kehittyikö balboa alun perin foxtrotista, charlestonista vai mistä tansseista, mutta joka tapauksessa sen syntyyn vaikuttivat monet muut tuohon aikaan harrastetut tanssit. Balboa itse käsittää itse asiassa kaksi täysin erilaista tanssimuotoa.

Pure Bal eli "puhdas" balboa alkuperäisessä muodossaan syntyi konservatiivisissa tanssisaleissa, joissa oli tiukat säännökset (esimerkiksi charlestonin potkut olivat kiellettyjä) ja lattialla hyvin vähän tilaa tanssia. Pure Balissa ylävartalot ovat koko ajan kontaktissa, joten variaatiot rajoittuvat jalkatyöhön ja suunnan vaihdoksiin. Tanssin "taloudellisuuden" vuoksi sitä voi mennä ällistyttävän nopeaankin musiikkiin, mutta yhtä hyvin myös rauhallisempaan tempoon.

Bal Swing muodostui, kun jotkut tanssijat alkoivat kehitellä näyttävämpiä liikkeitä, joissa erkaannuttiin syliotteesta: käännöksiä, spinejä, taivutuksia ja jopa akroja - kuitenkin säilyttäen alkuperäisen balboan tyyli ja tuntuma. Aikanaan tätä Los Angelesissa vallinnutta tanssitapaa kutsuttiin pelkästään "swingiksi", mutta koska se monista muista swingtanssityyleistä poiketen pohjautui täysin balboaan, sen nimeksi vakiintui myöhemmin Bal Swing.

Toisen maailmansodan jälkeen balboa jäi tanssina unholaan, mutta onneksi se ei kuitenkaan kuollut kokonaan sukupuuttoon: pieni joukko alkuperäisiä balboatanssijoita jatkoi sen harrastamista keskenään, kunnes heidät "löydettiin" 80-luvulla ja taivututeltiin opettamaan tanssiaan jälkipolville. Sylvia Sykes oli keskeinen hahmo balboan säilyttämisessä, ja hän onkin saanut lempinimen "Queen of Balboa".

Suomeen balboa on levinnyt 2000-luvulla lindy hopin vanavedessä, ensin tutustumistuntien merkeissä swingtanssileireillä ja nyttemmin myös säännöllisten viikkovalmennusryhmien ja workshopien muodossa useilla paikkakunnilla. Yhä kasvava joukko tanssijoita käy nykyään myös ulkomailla hakemassa uusinta oppia ja tietoutta balboasta ja hankkimassa tanssikilometrejä, sillä toistaiseksi Suomessa on ollut vain harvoin mahdollista päästä tanssimaan balboaa sosiaalitanssina.

Muoti ja tyyli

Balboan huippukauden tyylin vahvin vaikuttaja oli Hollywood. Tähtien tyylejä kopioitiin surutta ja suurella vaivalla niin naisten kuin miestenkin keskuudessa.

Ladies

Make-up ja hiusten värjääminen olivat paitsi suosittuja myös hyväksyttyjä tavallisen kansan naispuolisten edustajien tavoitellessa tähtien suorastaan keinotekoiselta vaikuttavaa tyyliä. Meikin tärkein osa oli ehdottomasti suu: huulten tuli näyttää paitsi punaisilta, myös mahdollisimman suurilta. Omaa suutaan liian pieninä pitävät naiset suurensivat tarkoituksella huuliaan piirtämällä ääriviivat surutta huulten ulkopuolelle ja täyttämällä sitten rajojen sisäpuolen tummanpunaisella huulipunalla.

Tutustu 30- ja 40-luvun meikkivinkkeihin:

30’s make up guide:
http://www.return2style.de/swingstyle/makeup/30amimup.html

40’s make up:
http://www.return2style.de/swingstyle/makeup/40amimup.html

Hiuksia vaalennettiin ja värjättiin ahkerasti halutun filmitähden lookin saavuttamiseksi. Kolmekymmenluvun puolivälin aikoihin naisten hiustyyli alkoi kivuta korkeuksiin. Hiukset oli muotia nostaa ylös edestä ja sivulta ja jättää takaa vapaaksi, tai nostaa päälaelle kokonaan. Jakauksen paikka oli joko keskellä tai sivulla.

1930-luvun alun valuvat linjat alkoivat myös saada naisellisempia muotoja. Vyötärö palasi selkeämmin näkyviin, hameet lyhenivät ja levenivät. Suorien linjojen jälkeen hameen tuli levitä alaspäin, myös vekkihameet olivat muodikkaita. Myös hartialinja alkoi korostua, muodostaen vaikutelman tiimalasista. Vaikutelmaa tehostettiin puhvihihoin ja pienin olkatoppauksin. Korostettu hartialinja pysyikin pitkään muodissa, sillä sen havaittiin myös antavan vaikutelman kapeammasta lantiosta. Jostain syystä tämä oli naisten mieleen.

Naisten oli myös muotia olla kyynisempiä kuin iloisella 20-luvulla... Hollywoodin diivojen tapaan.

...and Gentlemen!

Nuoret miehet yrittivät tehdä tyttöihin vaikutusta kopioimalla kovapintaisten filmitähtien tyylejä käyttämällä pitkiä, väljiä sade- ja päällystakkeja (kaulus pystyssä tietenkin). Tuplarivinapitus tummansinisessä tai harmaassa liituraitapuvussa ja leveälierinen huopahattu, jonka lieri varjosti kasvoja, täydensivät gangsterityylin.

Leveys oli ajan sana: hartiat olivat leveitä takeissa ja puvuissa, takit olivat tilavia hihoja myöten ja kaulukset leveitä. Housut olivat väljiä ja lahkeet leveitä, ja lahjekäänteet viimeistelivät ilmeen. Erityisen muodikkaissa housuissa oli vetoketjusepalus napituksen sijaan.

Ideaali miesvartalo oli pitkä, hoikka ja leveäharteinen. Tarzan-elokuvien Johnny Weissmuller oli oiva esimerkki aikakauden ihanteista.

Miesten hiukset olivat lyhyet, rasvalla taakse kammatut. Hiljalleen myös pidempää, hiukan luonnollisempaa, ei-rasvattua, mahdollisesti jopa päältä laineikasta hiuskuontaloa alkoi näkyä miesten keskuudessa.

Kaksiväriset kengät, joiden kopioita swing-tanssijat edelleen käyttävät, olivat suosittuja. Samoin ruudulliset sukat, neulepaidat, v-aukkoiset neuleliivit sekä lyhythihaiset urheilupaidat, jotka muistuttavat nykyisiä kauluksellisia pikeepaitoja.

...ja aikakautensa paheellinen nuoriso

Nuorisokulttuuri ja -muoti alkoi syntyä. Hurjia swingmusiikkiin tanssittavia tansseja harrastavan nuorison keskuudessa kehittyi erityinen tyyli, jota käytettiin epävirallisissa tansseissa ja tanssikilpailuissa. Tytöt käyttivät paitapuseroita (usein puhvihihaisia), tai neulepaitoja, sekä lyhyitä, joko alaspäin leveneviä, tai vekkihameita, valkoisten nilkkasukkien ja urheilukenkien kanssa. Tyyli sai lempinimen ”Bobby Soxers”.

Pojat käyttivät väljiä neulepaitoja, kirkkaasti kuvioituja tai ruudullisia urheilupaitoja ja leveitä housuja.

Lisää viihdykettä:

Patty Lacey & Ray Hirsch: ”Georgie Porgy”:
http://www.youtube.com/watch?v=pWWiK7wxQW8

Louis Jordan: ”Down Down Down”:
http://www.youtube.com/watch?v=aMS7bxf_zHk

Lähteet:

http://www.balboanation.com/when.html
http://www.return2style.de/
http://www.lindycircle.com/history/balboa/
Bond, D. The Guinness Guide to 20th Century Fashion
Martin, R. & Koda, H. Jocks and Nerds: Men’s Style in the Twentieth Century
Benaïm, L. Pants: A History Afoot
Constantino, M. Men’s Fashion in the Twentieth Century
Constantino, M. Fashions of a Decade: The 1930’s
Baker, P. Fashions of a Decade: The 1940’s