Aleksis Nokso-Koivisto & Minna Marttila

Milloin ja miksi aloitit (boogie woogien) tanssimisen?

A: Syksyllä 1999 menin boogie woogien alkeisryhmään, jossa opettivat Jari Norkola ja Tuire Jaakkola, eli ympyrä on nyt sulkeutunut. Pari vuotta sitä aiemmin rokkasin noin vuoden verran Nokian Fanisssa, ja tauon jälkeen halusin palata tanssin pariin, Jollain tapaa sielu veti reenisalille, elämää on kuitenkin hauskempi viettää koulujen hikisissä saleissa ja pukuhuoneissa kuin monessa muussa paikassa.

M: Kokeilin pikkutyttönä klassista balettia ja afrikkalaista tanssia, mutta sydämeni kuului silloin vielä judolle. Judossa viehätti liikkeiden (esim. heittojen) kokonaisvaltaisuus, improvisointi ja rankkojen treenien jälkeinen autuas olo.

Loukattuani polveni judossa löysin ystävättäreni kautta Hämäläisen Osakunnan lavatanssikerhon, joka tarjosi kevyttä mutta mielekästä liikuntaa. Vaihdoin ”taisteluparit” tanssipareihin eikä paluuta enää ollut. Kokeilin myös kilpatanssia ja argentiinalaista tangoa ennen kuin päädyin boogie woogien alkeiskurssille Cometsiin keväällä 1999. Boogie woogiessa viehätti se, että musiikin tulkintaa ja improvisointia korostettiin heti alkeiskurssilta lähtien. Tosin paljon hauskempaa oli samaan aikaan aloittamillani akrobatiatunneilla, vaikka Tuija ankarasti kielsikin nauramasta akrojen suorituksen aikana.

Jossain vaiheessa ymmärsin, että kehittyäkseni paritanssijana, on ensin kehityttävä tanssijana. Niinpä olen harjoitellut jazzia, steppiä ja streettiä. Tällä hetkellä treenaan varhaisjazzia (mm. trankey doo, big apple, Al Minns’ shim sham, Dean Collins’ shim sham) ja charlestonia.

Miten löysitte toisenne?

A&M: Tapasimme jonkun kerran sattumoisin Cometsin bw-kilparyhmässä alkuvuodesta 2004, ja aloimme säännöllisen epäsäännöllisesti käydä siellä yhdessä. Syksyllä 2004 teimme Kajatsalon Villen kanssa pientä avantgardistista show-produktiota, ja tapasimme saleilla useamminkin, ja aloimme myös silloin tällöin käydä vapaaharjoituksissa työstämässä boogia ja lindyä. Syyskuussa 2005 päätimme lähteä seuraaviin kilpailuihin, ja aloitimme kisauramme lokakuussa 2005 Ulvilassa.

Miksi Aksun/Minnan kanssa on kiva tanssia?

A: Minnan kanssa on kiva tanssia, koska hän on seuraajana maailman parhaita - ainakin subjektiivisesti arvioiden. Mutta se, miksi Minnan kanssa on aivan älyttömän mahtava tanssia, perustuu ehkä eniten siihen, että hän ymmärtää tanssista paljon ja osaa arvioida ja kehittää omaa tanssiaan sekä myös antaa hyvässä hengessä parilleen ideoita ja palautetta. Minna on myös henkilökohtaiselta tekniikaltaan erittäin hyvä, ja tekee yleensä tanssissa, mitä haluaa – ei, mitä sattuu tapahtumaan. Minnan kanssa on kiva käydä reeneissä myös siksi, että hän on aina ajoissa, ja myös hoitaa oheisasiat kuten muistiinpanojen kirjoittamisen ja videoasiat huolella.

M: Aksun kanssa on kiva tanssia niin sosiaalitanssi- kuin kilpalattioillakin, koska hän tanssii tässä hetkessä (carpe diem) hienosti musiikkia ilmentäen. Lisäksi Aksun kanssa on helppo tuoda tanssiin mukaan omaa tulkintaa, sillä viennistä suhteellisen suuri osuus on avointa. Treenaaminen Aksun kanssa on motivoivaa, koska hän on oikeasti valmis kehittämään tanssiaan. Aksu ei tule ihan aina ajoissa Kisahallille, mutta se antaa mahdollisuuden lämmitellä perusteellisesti ja harjoitella tanssitekniikkaa kuten isolaatioita ja rytmivariaatioita.

Mikä on tavoitteesi tanssijana/ tavoitteenne tanssiparina?

A: Haluan tanssia niin, että olen itse kokemaani ja näkemääni tyytyväinen. Erityisesti haluan, että kehityn yleisesti tanssijana, ei välttämättä tietyn lajin mukaisesti. Tällä hetkellä lyhyemmän tähtäimen tavoitteena on saada vartalon kannatus paremmaksi ja jatkuvaksi, mutta pitää kädet samalla rentoina sekä tehdä tanssista rauhallisempaa ja pelkistetympää, mutta samalla energistä.

M: Tavoitteeni on tanssia aina täysillä tässä hetkessä – ei ennakoida tai analysoida – vaan elää musiikkia. Tanssitekniikan kehittäminen antaa eväitä tavoitteen saavuttamiseen, mutta vielä tärkeämpää on oikeanlainen asenne ja läsnäolo.

A&M: Haluamme olla erinomaisia kansainvälisiä boogie woogie -tanssijoita. Haluamme edustaa ylpeästi pohjoismaista smoothia hyvin vietyä ja seurattua boogie woogie -tyyliä. Tärkeintä on tanssin kehittyminen ja edistyminen niin yksilöinä kuin parinakin. Kilpailulliset tavoitteet ovat välineitä tässä kehittymisessä. Kilpailullisesti tavoitteemme on toistaiseksi olla vähintään boogie woogien MM- ja EM-kisojen semifinaalissa. Todennäköisesti matka on kiinnostavampi kuin lopputulos.

Kuinka paljon ja koska harjoittelette?

A&M: Yhdessä harjoittelemme kolme kertaa viikossa, iltaisin Kisahallilla, sekä lisäksi maajoukkueen joinakin viikonloppuina. Lisäksi kumpikin meistä harjoittelee muiden parien kanssa ja yksin.

Mikä on tanssifilosofiasi?

A: Tanssifilosofialtani edustan lähinnä uusplatonismia. Haluan, että tanssini ilmentää tanssin ideaa mahdollisimman hyvin ja puhtaasti. Olen myös hiukan stoalainen, ja uskon, että ilo ja voima tanssissa kumpuaa enemmän sisältämme ja siitä, miten suhtaudumme asioihin. Jos on varma, että seuraava tanssi on kamala, se todennäköisesti on, joten kannattaa mieluummin katsoa valoista puolta. Vastaavasti positiivinen asenne tuo tanssiin iloa ja itsevarmuutta.

Toisaalta tärkeintä on, että naiset viihtyvät. Toivottavasti voin omalla tanssillani – niin kilpailemisella, valmentamisella, sosiaalitanssillakin kuin leirien järjestämiselläkin - ilahduttaa muita ja yhdessä heidän kanssaan nauttia tanssista. Rock’n’swing-tanssijoiden yhteisö toimii vain, kun kaikki viihtyvät, eikä toisten kustannuksella voi menestyä, vaan toisten kanssa.

M: Uskon vahvasti vanhaan sanontaan ”less is more”. Sen toteuttaminen omassa tanssissa tosin on vaikeaa. Kisalattialla koetan noudattaa ohjenuoraa ”ei sen väliä mitä teet, vaan miten teet”. (Mitä teet on viejän ongelma ;-) )

Mitä kaikkea löytyy treenikassistasi?

A: Siellä on vähintään yhdet tanssikengät, reenihousut, keinokuituinen reenipaita, deodorantti ja CD-kotelo, jonka välissä on tulostettuja muistiinpanoja. Useimmiten mukana on myös reilu banaani tai pari sekä tietokone, jolla teen muistiinpanot ja katselen videoita.

M: Sieltä löytyy ihan liikaa tavaraa, koska olen luonteeltani hamsteri. Eli tanssikengät, sukat, toppi, paita, treenihousut, dödö, hammasharja ja –tahna, meikit, piilarit, vesipullo, banaani, kuivahedelmiä ja pähkinöitä, vihko, kynä, digikamera (muistiinpanojen tekemistä varten), iPod, muistikortinlukija ja pari piuhaa. Joskus harvoin mukana on myös kannettava tietsika, mutta silloin reppu on räjähtämispisteessä.

Mitkä ovat kolme lempitanssiasi?

A: Se, joka on tällä hetkellä menossa sekä kaksi seuraavaa.

M: Lindy hop, balboa ja häävalssini (tepastelin Ahtin jalkaterien päällä Cinnamon Girlin soidessa).

Mikä on vastaus perimmäiseen kysymykseen?

A&M: 42.

Jos olisit vihannes, mikä vihannes olisit?

A: Tomaatti. Se näyttää aggressiiviselta, mutta on kiltti ja sopii useimpien muiden vihannesten kanssa yhteen.

M: Mackinaw peach. Joo tiedän, persikka ei ole vihannes vaan hedelmä. Mutta Aksu vei ainoan vihanneksen, jossa on ytyä. Ja koristekurpitsa nyt vaan kuulostaa tyhmältä!